Johtaminen verkostossa

Johtamisaihe on ollut vahvasti esillä kaikissa verkostoaihetta käsitelleissä tilaisuuksissa ja kirjoituksissa. Esim. viimeisimpään verkostoseminaariimme 26.1.2005 liittyen oli esitetty monia johtamisen kysymyksiä: Eikö ongelmana ole juuri verkostojen johtaminen, ja mitä tietoa sitä varten on saatavissa? Miten kannattaisi mitata verkostojen kustannus-hyöty-suhdetta? Miten verkostoitumista voisi edistää terveydenhuoltoalueella? Miten voitaisiin vaikuttaa julkisen sektorin verkostotaitoihin ja muutosvastarintaan? Mitä kriteerejä olisi priorisoitava, kun puhutaan tuottavista verkostoista? Mikä on kriteeri sille, että kaksi verkon osapuolta voidaan katsoa ”verkottuneeksi”?

Minun käsitykseni on, että aito verkosto on itsestään syntynyt ja kehittyy sekä sitten myös joskus kuolee itsestään. Verkosto on myös osiltaan jatkuvassa uusiutumisen tilassa. Toisin sanoen mikään yksittäinen toimija ei voi johtaa verkostoa – jos ei nyt oteta huomioon jotain jumalallisia vaikuttajia. Myöskään tällainen verkosto kokonaisuudessaan ei ole kokonaisuutena tarkkaan määriteltävissä. Yleisesti tarkastellen verkostolla ei siis ole määriteltyä tai sovittua johtajaa eikä myöskään johtamisjärjestelmää sanan varsinaisessa merkityksessä. Tästä seuraa, että verkostolla ei myöskään voi olla yhteisesti jaettuja arvoja tai normeja, sovittuja toimintaperiaatteita, -politiikkaa, tai –strategiaa.

Johtaminen verkostossa palautuu verkoston kunkin yksittäisen toimijan (organisaation tai yksilön) omaksi sisäiseksi johtamiseksi. Mikä vaikutus tällä sitten on koko verkoston rakenteeseen ja toimintaan, riippuu erityisesti voimasuhteista ja kommunikoinnin tehokkuudesta verkostotoimijoiden kesken. Valdis Krebs on määritellyt toimijan verkostossa vaikuttamista kuvaavia tunnussuureita:

• Aktiivisuus (activity)= tehokas toimiminen verkossa
• Pääsy (access) = pääsy verkoston resursseihin
• Tavoittavuus (reach)= vaikutusulottuvuus, kytkeytymiskyky toisiin toimijoihin ja sen nopeus
• Ohjaus (control) = ohjausvoima verkoston resursseihin
• Valta (power) = vaikutusvalta saada asiat tehdyksi

Koska verkostotoimijat ovat itsenäisiä, heillä on myös jokaisella omat intressinsä olla mukana tai pyrkiä pysymään verkostossa. Verkostossa on aina myös olemassa eri intressien välillä ristiriitoja. Kunkin toimijan ja myös koko verkoston kannalta on hyödyllistä monenvälinen Win / Win –toiminta ja toimijoiden jatkuva oppiminen.

Yleisesti arvostetuissa yritystoimintaa koskevissa verkostotutkimuksissa ja kehityshankkeissa (esim. Tekes ja Nokia) tarkastellaan pääasiallisesti esim. tiettyjen vahvojen yritysten ympärille luotuja toimittaja-, asiakas- tai partneriverkostoja. Näissä myös normaalisti tuodaan esille yhteisiä arvoja, strategioita ja kehitysohjelmia. Tällaiset verkostot ovat kuitenkin verkostomielessä hyvin erikoistapauksia, ne nähdään monesti yritysten ulkoistettuina jatkeina. Helposti tuntuu siltä, että bisnesmielessä hyödyllisintä olisi paradoksaalinen tilanne, missä toimijat tietoisesti hyödyntävät verkostoissaan sekä tiettyä systemaattisuutta että verkostovallattomuutta. Ja sitä paitsi tämähän juuri vastaakin luonnollisia realiteetteja ympärillämme. Paitsi että miten tietoisia olemme asian suhteen.