Systeemiälykkyydellä verkostoon laatua
Pohdiskeluni lähti liikkeelle siitä, kun jälleen etsiskelin verkosto- ja systeemikäsitteiden välisiä yhteyksiä. Sattumalta sain käsiini materiaalia aiheesta systeemiälykkyys (Systems Intelligence), jota ovat pohdiskelleet varsinkin Raimo Hämäläinen ja Esa Saarinen. Erityisesti luettavanani oli Mikko Martelan vielä julkaisematon teksti ”Systeemiälyni”. (En muuten kuitenkaan pidä tuosta käsitteestä systeemiäly, koska se tuo mieleen, että äly ikään kuin vain olisi jossain vapaana ja vaikuttavana oliona. Älykkyys on mielestäni kuvaavampi ilmaisu, koska se viittaa jonkun elävän olion tietynlaiseen ominaisuuteen.)
Systeemillä yleisesti tarkoitetaan jotain sellaista kokonaisuutta, joka on olemassa ja toimii osiensa vuorovaikutuksen kautta. Olemassaolo ja toiminta viittaavat jonkinlaiseen identiteettiin ja tarkoitukseen. Systeemissä on jonkinlaisia näkyviä tai näkymättömiä vuorovaikutusketjuja, eli yksi asia vaikuttaa toiseen jotenkin arvattavalla tai säännönmukaisella tavalla. Tältä pohjalta nähtynä verkosto ei välttämättä ole systeemi, mutta verkostossa voi olla systeemejä. Itse asiassa verkoston jokainen toimija voidaan ymmärtää systeeminä. Systeemiälykkyyden tutkijat pohtivat erityisesti sosiaalisia systeemejä, joissa inhimillisillä toimijoilla on merkittävä rooli. Kyseiset inhimilliset toimijat ovat osa systeemiä.
Älykkyys (intelligence) ilmaisee toimijan kykyä suoriutua vaativissa sekä myös uudenlaisissa ja arvaamattomissakin tilanteissa. Systeemiälykkyyden perusideana on pyrkiä vaikuttamaan toiminnan kautta (systeemi-interventio) systeemin myönteiseen kehittymiseen erityisesti tähtäämällä win / win –hyötyihin. Systeemiälykkyyden ei välttämättä tarvitse olla tietoista. Usein se on tiedostamatonta, eräänlaista herkistyneisyyttä.
Mikko Martela kiteyttää systeemiälykölle (systeemiälykkäälle toimijalle) seuraavia ominaispiirteitä:
Systeemillä yleisesti tarkoitetaan jotain sellaista kokonaisuutta, joka on olemassa ja toimii osiensa vuorovaikutuksen kautta. Olemassaolo ja toiminta viittaavat jonkinlaiseen identiteettiin ja tarkoitukseen. Systeemissä on jonkinlaisia näkyviä tai näkymättömiä vuorovaikutusketjuja, eli yksi asia vaikuttaa toiseen jotenkin arvattavalla tai säännönmukaisella tavalla. Tältä pohjalta nähtynä verkosto ei välttämättä ole systeemi, mutta verkostossa voi olla systeemejä. Itse asiassa verkoston jokainen toimija voidaan ymmärtää systeeminä. Systeemiälykkyyden tutkijat pohtivat erityisesti sosiaalisia systeemejä, joissa inhimillisillä toimijoilla on merkittävä rooli. Kyseiset inhimilliset toimijat ovat osa systeemiä.
Älykkyys (intelligence) ilmaisee toimijan kykyä suoriutua vaativissa sekä myös uudenlaisissa ja arvaamattomissakin tilanteissa. Systeemiälykkyyden perusideana on pyrkiä vaikuttamaan toiminnan kautta (systeemi-interventio) systeemin myönteiseen kehittymiseen erityisesti tähtäämällä win / win –hyötyihin. Systeemiälykkyyden ei välttämättä tarvitse olla tietoista. Usein se on tiedostamatonta, eräänlaista herkistyneisyyttä.
Mikko Martela kiteyttää systeemiälykölle (systeemiälykkäälle toimijalle) seuraavia ominaispiirteitä:
- Kyky systeemien ja niiden rakenteiden näkemiseen ja hahmottamiseen (systeeminen herkkyys: systeemiajattelu ja systeemivaisto)
- Nähdä itsensä osana systeemejä Nähdä itsensä systeeminä
- Toimia systeemiälykkyyden aktualisoijana (systeemi-interventio)
- Toimia tavoitteenaan systeemien parantamiseksi (vahva usko muutoksen mahdollisuuteen)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
<< Paluu takaisin